"Mä en oo viime kerran jälkeen laulanut yhtään" – Asiaa (ääni)levon tärkeydestä

Nyt kun tunnit alkaa taas rullaamaan lomien jälkeen, on täysin luonnollista, että moni laulaja on pitänyt kesällä harrastamisen ja arjen suorittamisen lisäksi taukoa myös laulamisesta, ja hyvä niin! Tauko mistä tahansa asiasta on mielestäni välillä tosi hyvä juttu – vaikka olisi miten rakkaasta asiasta kyse, pieni askel taka-alalle voi tuoda ihan uudenlaista innostusta ja motivaatiota palata sen pariin pienen hengähdystauon jälkeen.

Olen huomannut, että joskus oltuani pidemmän aikaa poissa jostain harrastuksesta (esim. salitreeni), paluu tuntuu hirvittävältä ja valmiiksi jo hävettää, miten lihaskunto on rapistunut ja pitää aloittaa taas kaikki alusta. Silti olen kerta toisensa jälkeen saanut huomata, että kyllä se rauta nousee, vaikka olisikin ollut poissa lajin parista pidemmänkin aikaa! Sama asia pätee laulamiseen. Laulaminen, ihan niin kuin mikä tahansa fyysinen aktiviteetti, vaatii työtä ja keskittymistä niin fyysisesti kuin mielen tasolla. Lisäksi monilla ääni-instrumenttimme on koetuksella jo työpäivien aikaisesta puhumisesta, puhumattakaan elämän muiden osa-alueiden tuomasta mahdollisesta kuormituksesta niin kropalle kuin mielelle. On siis erittäin suositeltavaa, että aina välillä ottaa taukoa myös laulamisesta. Juuri tänään ihana vakkarioppilaani tuli kesäloman jälkeen ekalle tunnille ja tuntui siltä, että yhtäkkiä niin moni palanen loksahti paikalleen tuosta vaan! Toki tähän vaikuttaa motivaatio, halu kehittyä, keskittynyt treeni ja monen monet toistot matkan varrella, mutta haluan uskoa, että loman tuomalla rentoudella ja palautumisella oli oma osansa asiaan :-) Toivotan siis kaikki tervetulleeksi tunneille, syksy on parhaimmillaan ihanaa uuden inspiraation ja innostuksen aikaa!