Perfektionismista ja luovuudesta

Eilen oli hääkeikka, jota varten valmistauduin niin hyvin kuin mahdollista. Keikan tilaajalla oli tarkat toiveet erityisesti ensimmäisen tanssisetin osin, ja hyvä niin! On helpompaa ja mukavampaa valmistautua tämän tyyliselle keikalle, jos on selvät sävelet toiveista. Tällöin ohjelmiston suunnittelu on suoraviivaisempaa ja todennäköisesti tilaajakin on tyytyväinen. Keikkapäivän aamuna skannaan aina omaa fiilistä, joka vaihtelee paljon riippuen siitä, miten olen nukkunut viimeisen viikon ajan, mitä olen syönyt, juonut, jne. Lauluääni on instrumenttina niin herkkä, että se myös reagoi herkästi kaikkeen. Olen hiljattain ollut melko stressaantunut ja väsynyt, mutta eilen päätin – kuten aina – että keikalle mennään hyvällä fiiliksellä ja annetaan parhaamme. Olin tehnyt perustason äänenhuoltojutut kotona; höyryhengitys, lempeitä ääntä avaavia harjoituksia sekä pikastoppi apteekkiin hakemaan GeloRevoice-tabletteja (jos et ole tutustunut, suosittelen vahvasti!). Silti fiilis oli vähän epävarma siitä, miten ääni kestää ja toimii. Keikka meni kuitenkin tosi hyvin ja nautin laulamisesta isolta osalta siksi, että päätin jättää turhan analysoinnin ja stressaamisen ja keskityin tunnelman välittämiseen ja pianisti-kollegani upeaan soittoon. Tästä pääsenkin postauksen todelliseen pointtiin, joka on... Täydellisyyteen pyrkiminen ja mukavuusalue

Tässä on aihe, josta voisin paasata ikuisesti! Mitä on täydellisyys? Onko se sama jokaiselle meistä? Miten sen tunnistaa? Onko se oikeasti edes tavoittelun arvoinen asia? Joskus laulutunneilla käy ilmi, että laulaja on niin täydellisyyteen pyrkivä, että he käytännössä sabotoivat omat mahdollisuutensa onnistua. Perfektionismista puhutaan usein sävyyn, joka jollain tapaa ylistää täydellisyyttä ainoana hyväksyttävänä tavoitteena. Itse olen sitä mieltä, että se on varmin tapa tappaa kaikki luovuus ja nautinto laulamisesta. Jos et anna itsellesi yhtään tilaa virheille, mitä odotat oikeasti oppivasi? Entä jos ajattelisitkin, että "virheistä" voi poikia vaikka uusia tulokulmia melodiseen tai rytmiseen variointiin, tai että olemalla vähän hassu ja kokeilemalla uusia asioita voit vapauttaa itsessäsi ilmaisullisesti jotain ihan uutta! Jokainen on varmasti nähnyt somessa lukuisia meemejä mukavuusalueeseen liittyen ja miten kaikki taianomainen tapahtuu sen ulkopuolella. Olen sitä mieltä, että laulutunneilla on tärkeää olla myös mukavuusalueella, jotta olo on turvallinen, mutta jos ei koskaan uskalla astua sen ulkopuolelle, kehitys todennäköisesti hidastuu. Uuden oppiminen on välillä vaikeaa ja jopa pelottavaa, eikä monelle meistä tunnu yhtään hyvältä poiketa totutuista kaavoista. Silti toivoisin hartaasti, että jokainen laulutunneille tuleva uskaltaisi vähän testata omia rajojaan tämän aiheen edessä. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että kaikki parhaat jutut on tapahtuneet minulle nimenomaan siksi, että olen (täysin omien vaistojeni vastaisesti) heittäytynyt johonkin ihan kreisiin ja mukamas oman osaamiseni ylittävään juttuun. Heitän siis sinulle haasteen: Tee tänä syksynä jotain, mitä et ole aiemmin uskaltanut tai uskonut voivasi tehdä. Se voi olla pienikin asia, mutta luota siihen, että siitä saamasi fiilis on upea! Itsensä voi ylittää niin monella tapaa, mutta se vaatii rohkeuden asettua totuttujen kaavojen ulkopuolelle ja täydellisyyden tavoittelun heittämisen roskakoriin – vaikka vain hetkeksi. Mitä ajatuksia tai tunteita perfektionismi ja/tai mukavuusalueelta poistuminen sinussa herättää? Jätä kommentti!